Virtuaalikierros Miehikkälässä



















Tervetuloa matkalle Miehikkälään!

Emme valitettavasti ennättäneet Miehikkälää kiertäessämme käydä tutkimassa kaikkia niitä paikkoja, jotka niin kovin olisin halunnut päästä jakamaan teidän kanssanne. Niinpä kasasin alle erilaisia kuvia ja hetkiä Miehikkälästä — pääasiassa juuri sen reitin varrelta, jonka olin alun perin suunnitellut meidän ajavan.

Mukaan tuli muutama muukin kohde, joita ei ollut alkuperäisessä suunnitelmassani mukana, toivottavasti se ei haittaa. Ei muuta kuin hyvä asento sohvalle ja kuvien kautta maaseutumatkalle!


Miehikkälä on...
  • Perustettu Virolahden kunnasta vuonna 1887
  • Saanut perimätiedon mukaan nimensä ensimmäisen alueelle asettuneen uudisraivaajan, Miehikän mukaan
  • Koti noin 1800:lle hengelle, ollen näin samalla Kymenlaakson maakunnan pienin kunta väkiluvultaan
  • Miehikkälä panostaa erityisesti nuoriin ja lapsiperheisiin, tarjoamalla 10 000 euroa vauvarahaa kunnassa syntyville vauvoille ja vastaavasti 4000 euron suuruisen avustuksen kunnan alueelta ensiasuntonsa ostaville henkilöille
  • Kunnassa on viimeisimpien vuosien aikana uusittu kokonaan mm. paloasema, kirjasto, Kirkonkylän ala-aste sekä yläaste
  • Pitäjäruokia Miehikkälässä ovat mm. karjalanpaisti, hapanvelli ja puolarieska

Miehikkälä tunnetaan...
  • Urheilijoistaan: Eeva Ruoppa, Sulo Nurmela, Ulla Maaskola (Korpela), Niko Hauhia
  • Laulajistaan: Kalevi Korpi, Erkki Pärtty (Eräs), Reijo Taipale, Jukka Hallkainen
  • TV-persoonistaan: Antti Peltola, Heikki Kallio (Rongas)
  • Salpalinjamuseostaan ja Salpalinjasta, maailman pisimmästä yhtämittaisesta linnoituksesta







Hauhian mylly
Hauhiantie 340, Hauhia (Miehikkälä)

Vaalimaanjoen varrella, Hauhiankoskessa on ollut myllytoimintaa jo 1800-luvun alusta alkaen. Ensin paikalla oli alkeellisempi vesilaitos, härkinmylly — vuonna 1882 koskeen rakennettiin ensimmäinen myllyrakennus. Sen rakennuttajat ja samalla ensimmäiset myllärit olivat Petter Lundgren, Emmanuel Hauhia ja Erkki Hauhia. Kolme vuotta myöhemmin myllyn osti ahkeraksi mylläriksi osoittautunut Sylvester Mankki, jonka aikana toiminta myllyllä laajeni. Joen yläjuoksulle rakennetut patolaitteet mahdollisivat sen, että vesi ei loppunut kuivempinakaan aikoina — monet myllärit tulivat kauempaakin Hauhian myllylle kärsiessään vedenpuutteesta omilla myllyillään.

1900-luvulla myllyllä tapahtui muutoksia. 20-luvulla myllyn yhteyteen rakennettiin saha ja sähkögeneraattori, ja toiminta laajeni entisestään. Vielä 1950-luvulle saakka myllyllä oli aktiivista toimintaa, kunnes mylly hiljeni. Erityisen kuuluisa Hauhian mylly oli lehtyjauhoistaan, joita käytettiin aiemmin vehnäjauhojen asemasta. 

Keväällä 2020 Hauhiankoskessa tehtiin mittauksia, ja seuraavan vuoden aikana aloitetaan mahdollisesti veden virtauksen uudelleenohjaaminen myllyn kuin ympäristönkin suojelemiseksi. Tarkoitus on palauttaa veden virtaus takaisin luonnonuomaan nykyisestä myllyuomasta.







Yksi myllyn alueen nykyhetken erityisimmistä piirteistä ovat Sylvi Hauhian patsaat. Vuonna 1953 myllyn vieressä sijainneeseen taloon muuttanut rouva muotoili patsaat niin joesta nostetusta savesta kuin betonistakin. Ulkona sijaitsevat patsaat Sylvi Hauhia on muotoillut betonista, pienemmät patsaat ja patsaskokoelmat puolestaan on valmistettu joesta nostetusta savesta ja poltettu muotoilun jälkeen. Inspiraationa taiteilija kertoo käyttäneensä arkisia asioita; omaa perhettään, luontoa, maatilan töitä, entisaikojen elämää ja eläimiä. Hän on muotoillut kokonaisia kokoelmiakin — esimerkiksi suomalaisista urheilijoista ja Muumeista on omat patsaskokoelmansa.

Pieni osa Sylvi Hauhian patsaista on nähtävillä myös Miehikkälän kunnan keskustaajamassa, Saivikkalassa. Patsaat löytyvät vanhan paloaseman paikalta rakennetusta puistosta (Keskustie 2-4, Miehikkälä).










Kalliokosken lasitehdas
Suur-Miehikkälän tie 120 - Laajanpohjantie - Rautalahdentie, Kalliokoski (Miehikkälä)

1700-luvun lopussa Katariina Suuri lahjoitti suosikeilleen maa-alueita, ja myös Miehikkälän pitäjä oli Venäjän vallan aikaan lahjoitusmaa-aluetta. Vuonna 1861 lahjoitusmaan silloinen omistaja, kaartinkapteeni Apollon Alftan perusti Turanjoen varteen lasitehtaan. Se valmisti korkealaatuista, väritöntä ikkunalasia, jota vietiin suurimmaksi osaksi Venäjän puolelle Pietariin. Myös lasinpuhaltajien tuli olla ensiluokkaisen taidokkaita, joten oikeat tietotaidot omaavat lasinpuhaltajat tuotiin paikalle aina Saksaa ja Ruotsia myöten. Myös lasinpuhallukseen käytetty hiekka oli tarkoin valittua, ja tehtaassa käytettiinkin ainoastaan Laatokasta nostettua hiekkaa.

Vuosien varrella lasitehdas vaihtoi omistajaa välillä tiuhaankin tahtiin. Sinettinsä lasitehtaan kohtalo sai 1930-luvulla, sillä tehdas ei enää kyennyt kilpailemaan hinnassa Lahdessa koneellisesti tuotettua ikkunalasia vastaan. Syksyllä 1931 viimeinen lasikuorma lähti Kalliokoskelta kohti Taavetin juna-asemaa, ja sieltä matkalle uudelle omistajalleen.

Tänä päivänä lasitehtaasta on jäljellä tiilestä rakennettuja työntekijöiden taloja (Laajanpohjan tien varrella) sekä puutarhurin talo (kunnan yleisen uimarannan ohitse Turanjokea myötäillen). Talot ovat yksityisomistuksessa. Itse lasitehtaasta on jäljellä ainoastaan rauniot; tehtaan muistomerkki sijaitsee Suur-Miehikkälän tien varrella, noin 100 metriä Laajanpohjantien risteyksestä Suur-Miehikkälään päin.

Yhden vanhan lasitehtaan talon tarinaa voi seurata Instagramissa:

Aivan vanhan lasitehtaan vieressä sijaitsee myös Miehikkälän kunnan yleinen, tunnelmallinen uimaranta. Uimaranta itsessään sijaitsee pienellä saarella, ja jokimaisemaa voi ihailla laiturinnokasta tai rantaan sijoitetusta keinusta.









Kotijärven alue
Kotilahdentie - Kirveslahdentie, Kalliokoski (Miehikkälä)

Äsken mainitulla Miehikkälän pitäjän lahjoitusmaalla oli sen olemassaoloaikana monta omistajaa. Yksi heistä oli kreivi Mengden, joka omisti lahjoitusmaan vuosina 1873-1877. Hän rakennutti Kotijärven rantaan suuren huvilan, tai kuten paikalliset sitä leikillisesti kutsuivat — "Kotjärven hovin". Huvila ympäristöineen oli hulppea; sitä ympäröivät hiekkakäytävät, ratsastusradat ja suuri puutarha talvilämpimine kasvihuoneineen. Itse päärakennuksessa oli 33 huonetta ja aikansa ylellisyys, vesiklosetti — toisin sanoen, vesivessa.

Nyt jalopuiden ja vesilähteiden reunustamasta päärakennuksesta on jäljellä enää muisto. Kotijärven rantaan tosin asettui reilua sataa vuotta myöhemmin rentoutumaan myös toinenkin miehikkäläläinen merkkihenkilö; Reijo Taipaleen kesämökki sijaitsee Kotijärven rannalla.









Vanha Säkkijärvi
Laisniementie - Torvenmäentie, Muurikkala (Miehikkälä)

Suurin osa vanhasta Säkkijärven kunnasta luovutettiin lopullisesti Neuvostoliitolle Moskovan välirauhassa, syksyllä 1944. Pieni osa vanhasta Säkkijärvestä jäi kuitenkin Suomen rajojen puolelle — Miehikkälään vanhoista säkkijärveläiskylistä jäi aivan Muurikkalan vieressä sijaitseva, pieni Laisniemen kylä. Vastaavasti Ylämaahan (nykyiseen Lappeenrantaan) liitettiin jatkosodan jälkeen Nurmelan ja Väkevälän kylät.

Suomeen jääneestä osasta Säkkijärveä on muistona Laisniementien varteen pystytetty muistomerkki kohdalla, josta vanha Säkkijärven pitäjä on aikanaan alkanut. Suurelta osin Miehikkälän puolen vanha Säkkijärven alue myötäilee Venäjän vastaista rajavyöhykettä.

"Kun rakkaimmat rannat on jääneet taa
Niin vieraissa kulkija lohdun saa
Kun kuuntelee soittoa kaihoisaa:
Säkkijärven polkkaa!

Se polkka on vain, mutta sellainen
Että tielle se johtavi muistojen
On sointuna Karjalan kaunoisen:
Säkkijärven polkka!"

Viljo Vesterinen — Säkkijärven polkka














Jermula
Jermulantie 80, Kalliokoski (Miehikkälä)

Jermula tarjoaa rauhallisen aitiopaikan tutkia Salpalinjaa hieman sivummalta. Häyhinlammen rannassa, Salpapolun varrella sijaitseva eräkämppä itsessään on askeettinen, tarjoten kuitenkin sopivat puitteet yöpymiseen ja tukikohdan lähiluonnossa liikkuvalle. Nimensä Jermula on saanut sodan jälkeen silloin, kun alueelle rakennettiin Veteraanien Perinneyhdistyksen omistuksessa oleva eräkämppä, Jermula. Aiemmin aluetta kutsuttiin Kivimäeksi sen vuoksi, että alueella sijainneesta kalliosta louhittiin estekiviä Salpalinjaan.






Miehikkälän kirkko
Muurikkalantie 6, Saivikkala (Miehikkälä)

Uusgoottista ja kertaustyyliä yhdistävä Miehikkälän kirkko sijaitsee kuntakeskuksen korkeimmalla kohdalla, mäen laella. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1879, ja kaksi vuotta myöhemmin lähes kokonaan talkootöin rakennettu kirkko vihittiin jumalanpalveluskäyttöön. Peittämättömästä punatiilestä rakennetun kirkon on suunnitellut Ludvig Isak Lindqvist, ja nykyisin kirkkoa hallinnoi Haminan seurakunnan Miehikkälän kappeliseurakunta. 

Kirkkoa on peruskorjattu vuosina 1927 ja 1963; 1800-luvun lopun alkuperäiset urut vaihdettiin vuonna 1980 uusiin, 16-äänikertaisiin urkuihin. Vanhoista uruista pystyttiin käyttämään 10-äänikertaa, ja samalla urkujen julkisivu onnistuttiin säilyttämään entisenlaisena. Kirkon 1930-luvulla uusittu alttaritaulu on Väinö Hämäläisen maalaus, “Jeesuksen ristiltä otto”. 

Aivan kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsee hautausmaa — kirkko toimii myös siunauskappelina. Kirkkoa lähinnä sijaitsee 177:n sankarivainajan viimeinen leposija, Miehikkälän sankarihautausmaa. Sankarihautoja vartioivan, punagraniittisen sankaripatsaan kohokuvion on suunnitellut vehkalahtelainen kuvanveistäjä Sulo Mäkelä vuonna 1953.






Piiloluola ja Hulkkianjärven ympäristö
Hulkkiantie 250, Salo-Miehikkälä (Miehikkälä)

Yksi Salo-Miehikkälän kylän nähtävyyksistä on piilossa metsän suojissa, mutta syystäkin. Tätä Hulkkianjärven lähistöllä sijaitsevaa, mäen päällä olevaa luolaa käytettiin vuonna 1918 Suomen sisällissodan aikaisena piilopaikkana ja sateensuojana.

Aivan sisällissodan loppupuolella luolan lähistölle perustettiin suojeluskunnan ampumarata. Harjoitusammuntarata oli käytössä perustamisestaan, 6. toukokuuta 1918 aina vuoteen 1939 saakka. Radalla ammuttiin joka sunnuntai klo. 12.00. Alla muutama video luolan alueesta ja luolasta noususta.

Matkan varrella luolalle voi tutustua myös Hulkkianjärveen. Järvi tuli lähialueilla tunnetuksi rohkeasta projektistaan — kyläläiset halusivat kuivattaa järven voidakseen elvyttää sen rehevästä, kuolevasta järvestä takaisin hyväkuntoiseksi ja hyvinvoivaksi järveksi. Onnistuneen kuivatusprojektin päätteeksi 20-hehtaarisesta Hulkkianjärvestä tuli Ympäristökeskuksen esimerkkikohde. Kuivatuksesta on nyt aikaa noin 10 vuotta, ja järvi on edelleen hyvinvoiva ja aiemmasta poiketen, myös erittäin kalaisa.

Lisätietoa Hulkkianjärven kunnostusprojektista: